Matkaraportti ============= P3D-integrointilaboratorio -------------------------- Lauantai, 06.03 --------------- Turkinpippurit, Juhlamokka ja ruisrieskat on ostettu, mutta riivatun kone on myöhässä yli kolme tuntia teknisen vian vuoksi. Harmittaa hieman, sillä takalisto puutuu toki jo vähemmästäkin. Tämänkertaisen matkan tarkoituksena on suorittaa uudelleen joitain kriittisiä RF- ja mikroaaltomittauksia satelliittimme hyötykuormille. AMSAT-DL on kutsunut minut mukaan auttamaan näiden mittausten suorit- tamisessa ja luonnollisesti AMSAT-DL myös pääsääntöisesti rahoittaa tämän matkan. Samalla on tarkoitus valmistella avaruusaluksemme tärinä- ja jyskytystesteihin, sillä nyt meillä on kalpea aavistus siitä, minkälaisilla kiihtyvyysarvoilla testit tulisi suorittaa. Aluksemme rungon kestävyyshän on laskettu 7.5 G:n lateraaliselle ja 12 G:n vertikaaliselle kiihtyvyydelle, mutta testejä ei haluta suorittaa tiukemmilla spekseillä, kuin mitä todellisuudessa tullaan kohtaamaan. Yksikään kaupallinen satelliitti ei ole mitoitettu tällaisille kiihtyvyys- arvoille, mitä Phase 3D on... Mukana on jälleen kerran laatikoittain adaptereita, kaapeleita, vaimentimia, suuntakytkimiä ja kaikkea muuta pientä sälää, jonka oletan olevan tarpeen eri testausvaiheissa. Koska lähtö on näinkin hätäinen, en ole saanut järjestettyä mieluisiani mittalaitteita, vaan hommat joudutaan hoitamaan labran omilla vermeillä ja Kennedy Space Center:istä lainatulla 50 GHz:n spektrianalysaattorilla ja mikroaaltogeneraattorilla, jotka ovat jonkin- laisessa kalibroinnissa. Labran vanha tehomittari on myös kalibroitu hiljattain, joten eiköhän tässä pärjätä. OM Werner, DJ5KQ ja Peter, DB2OS saapuivat Orlandoon eilen aamulla, muut saapunevat viikonlopun mittaan. Kone saapuu niin myöhään JFK:n kentälle, ettei ole mitään mahdollisuutta päästä Orlandoon enää samana iltana, vaan Finnair majoittaa lähes koko koneellisen porukka hotelliin yöksi, jonne pääsen itsekin joskus ennen iltayhtätoista. Eipä Finnairin 25 USD:n lounaslipuke paljoa lohduta, kun ravinteli on täysi ja sitäpaitsi kukapa 23.00:n aikoihin viitsii enää syödä tuhtia annosta ? Kaikenkaikkiaan päivä on ollut melkoinen, mutta hyvänä puolena voidaan pitää, että sain värvättyä lentomatkustajien joukosta valokuvataiteen professorin ja Turkulaisen biolääketieteellisen yrityksen toimitusjohtajan Artjärven Viestiteknisen Yhdistyksen jäseniksi - mitäs tulivat samalla koneella ;-) Sunnuntai, 07.03 ---------------- Herätys aamulla on kello 05.00, jotta kerkiän kello 05.30 bussiin kentälle, sillä TWA:n lento Orlandoon lähtee kello 07.05. Aamulla on JFK kokolailla jumissa, kun kaupunkiin iskee nollakeli; mm. matkatavaroiden hihnakuljettimet ovat jäässä, joten lähtökin viivästyy. Olen Orlandossa hotelilla kirjautumassa sisään aamulla kello 11.00. Ja väsyttää. Mailiserverikin on nurin. Hatuttaa. Mutta ilma on sopivan leuto, lämpöä meikäläiselle oikein sopivat 71 Fahrenheit:ia. Ei auta, kuin painella johonkin pihvipaikkaan, viimeisen 24:n tunnin aikana on saanut syödäkseen kaksi salaatinlehteä ja mustikkamuffinsin. Marskia lainatakseni; saavutetut linjat on säilytettävä !!! Maanantaina alkava soppaa on hämmentämässä Werner Haas DJ5KQ, Peter Guelzow, DB2OS, Mirek Kazal, OK2AQK, Matjaz Vidmar, S53MV ja myöhemmin on vielä mukaan liittymässä Danny Orban, ON4AOD, sekä armoitettu johtajamme Karl Meinzer, DJ4ZC. Tämän mantereen kavereista tulevat paikalle RUDAK-ryhmän Bdale Garbee ja Lyle Johnson, mahdollisesti vielä Jim White. Labran henkilökunta on muutenkin paikalla; Lou, Bob ja Rick. Maanantai, 08.03 ---------------- Päivän ohjelma alkaa verkkaisesti. Akut lämpötila-antureineen asennetaan paikoilleen ja ruokatauko painaa päälle. Päivästä on tulossa kaunis ja lämpöinen. Tarkistelen rauhassa mittalaitteiden kunnon ja kalibroinnit. Loppupäivästä leikkelen piirilevyn kappaleita ja teflonlevyä. Conformal Coating-tavara ( vaihtoehto Eccofoam-vaahdolle ) on tiiviin näköistä kamaa ja on varmasti hyvää, mutta miten se mahtaa käyttäytyä RF:llä ? Ciba-Geigy:n luettelosta voidaan lukea miten nopeasti aine ja kovete haihtuvat, mikäli kannet jäävät auki, miten myrkyllistä aineet ovat ja voidaan myös helposti päätellä jääkö aine kellumaan järven pinnalle, mikäli sillä heitetään vesi- lintua, mutta missään ei mainita dielektrisyysvakiota ;-) Leikkelen ja puukottelen linjanpätkiä ja kondensaattoreita, joilla yritän päästä selville Conformal Coating-tavaran dielektrisyysvakiosta ja häviöistä. Illalla käymme Wernerin ja Peterin kanssa syömässä kevyen amerikkalaisen illallisen ja jatkamme aikaisemmin alkanutta keskustelua Marburgin Yliopiston Lääketieteellisen Elektroniikan osaston eri vaiheista viimeisten 30 vuoden ajalta. Mm. kaikkialle maailmalle levinnyt veren happipitoisuuden mittaus- teknologia on alunperin kehitetty täällä. Tällä on ollut maailmanlaajuisesti huomattavasti merkitystä syntyvyyden parantamisessa, sillä näitä antureita ja siihen liittyvää tekniikkaa käytetään vielä syntymättömien vauvojen hapensaannin toteamiseen synnytyksen aikana ( saattaa esimerkiksi käydä niin, että synnytysponnistelujen aikana äiti ei hallitse hapenottoaan ja tätä voidaan esimerkiksi lääkitä heti reaaliaikaisesti, jotta lapsi saa riittävästi happea rankan urakan aikana. Toinen tänä päivänä jokaisessa hammasklinikalla käytössä oleva työkalu, joka on aikoinaan myös kehitetty poikien labrassa Marburgissa on äänen etenemisnopeuteen perustuva hammasluun kunnonmittaus, jolla nähdään selkeästi hampaan kunto ja se, että onko hammas ylipäätään elossa. Joskus aikoinaan saksassa on ollut sellainen tehorajoitus hamsseilla, että putkipääteasteesta sai ottaa RF-tehoa niin paljon ulos kuin mitä 150 W anodihäviöteholla pystyi ja nämäkös pojat tekivät joutessaan HELAPS- pohjaisia HF-linukoita, joista sai 4.5 kW modulaatiohuipputehoa niin, että em. speksissä pysyttiin. Ovat tainneet itse vaikuttaa aikoinaan siihen, että paikallisen telehallinnon kaverit rukkasivat hamssisäännökset uuteen uskoon ja speksaamaan suoraan RF-tehoa... Samantyyppinen hullu idea on ollut pojilla ripustaa Frankfurtiin 250 W:n HELAPS-periaatteella toimiva VHF-toistin, joka herätti niin paljon porua, että se jouduttiin sammuttaan parin viikon sisällä ;-) Marburgin ympäristössä on muuten kaksi repeateriä, jotka ovat Wernerin tekemiä. Aivan tavallisenoloisia FM-toistimia. Paitsi että ovat lineaarisia - niiden kautta voi workkia SSB:llä samaan aikaan, kun tylsimykset ajavat FM:llä, sillä kaistaleveyttä on n. 20 kHz. Minua kiinnostaa kovasti miten paljon labran säätäjät ovat kerinneet aikoinaan ihmettelemään vaihesilmukan implementointia, mutta vähiin on kuulemma jäänyt jatkuvan ainaisen kiireen vuoksi. P3D:n molemmat 2.4 GHz:n lähettimet perustuvat kylläkin PLL-pohjaiseen kantoaallon generointiin, mutta varsinaista korjaussilmukkaa ei ole kummassakaan. Hyvällä, korjaamat- tomalla HELAPS-moduloinnilla päästään 30 dB:n C/I-suhteeseen. Saan myös vahvistuksen käsitykselleni, että käyttämämme momenttipyörät, jotka ovat niinikään Marburgissa suunniteltuja ja Meinzerin käsialaa teorialtaan, ovat aivan ainutlaatuisia, sillä monet avaruusteknologian yritykset ovat yrittäneet käyttää tätä magneettista levitaatioteknologiaa, mutta eivät ole siinä onnistuneet. Aivan hiljattain ovat muuten Mirek Kazal, Karl Meinzer ja Matjaz Vidmar saaneen kaikki professuurin, joten kiireet kavereilla eivät ainakaan hellitä. Tiistai, 09.03 -------------- Päädyn valmistamaan kondensaattorin sillä Ciba-Geigy:n mömmöllä täytettynä. Valmistan konkat lasikuitupiirilevystä, teflonlevystä ja Kaptonteipistä. Konkan koko on 1" * 1" ja levyjen väli on 1/16". Jaa miksi ? No koska paikallinen rakotulkki on tuumainen... Materiaali on erinomaisen paksua ja kirkasta. Se soveltuu ainakin matalataajuisten härveleiden Tavaran merkintä on 5750-B(LV). Puhtaan uretaanin dielektrisyysvakio on suuruusluokkaa 6.5 - 7.5 alle megahertsin taajuudella. Häviökerroin on ilmeisen huomattava, sillä arvo löytyy kirjallisuudesta vain 60 ja 1000 Hertsillä. Kilolla kerroin on kasvanut jo 0.055:een... BCR:t on asennettu paikoilleen, samaten testiakut lämpötila-antureineen. Latausta aloitellaan ja kalibroidaan virta-antureita. IHU on hengissä ja komennot sekä telemetria kulkee umbilical-liitännän kautta OK. Keskiviikko, 10.03 ------------------ Conformal Coating-aineen dielektrisyysvakio osoittautuu 5.0:ksi käytettävän mittalaitteiston mittaustarkkuuden ja kondensaattorin hajasuureiden ja reunaefektien puitteissa. Tämä arvo pysyy suhteel- lisen vakiona 1 kHz:stä n. 200 MHz:iin saakka, jolloin mittausvirheet kasvavat kondensaattorin rakenteesta johtuen. Ainetta voidaan siis käyttää hyvin vielä mm. RUDAK:in suojaamiseen IF-taajuiset RF-osat mukaanlukien, mutta ei missään tapauksessa RF-komponenttien päällä lähetin- ja vastaanotinhyötykuormissa. Eccofoam sopii tähän tarkoi- tukseen huoomattavasti paremmin, vaikkakin sen poistaminen tarpeen tullen on ikävää. Eccofoam:in dielektrisyysvakio on hyvin lähellä yhtä ja sen häviötkin ovat pienet ja on näinollen käyttökelpoinen aina 70 cm:iä myöten. Uretaanipohjaisen Uralane:n häviötkin tuntuvat olevat merkittävät kondensaattorimittausten perusteella 100 MHz:in taajuudella. Aurinkopaneeleja puretaan ja tutkitaan. Tuottavat jo huoneenvalossa mukavasti jännitettä ja virtaa. Poistan joutessani 10 GHz:n lähettimen ohjainmodulin ja valmistelen välilevyä maalattavaksi. Tämä projekti on ollut työlistalla vuoden, eikä sitä ole kukaan kerinnyt tekemään. Tehdään nyt sitten loppuun koko homma, kun kerran täällä ollaan. Edellinen maalaushan meni puluille, kun ammattimaalarimme ei suostunut käyttämään pohjamaalia alumiinissa. Maalaaminen erikoisella mattamustalla on erittäin tärkeätä lämmönsiirron kannalta. Torstai, 11.03 -------------- Aamu alkaa erittäin verkkaisesti. Tyhjiötestauskammioon on tehty ilmatiivis läpivienti ohjaus- ja käyttöjännitteille eri modulien testausta varten. Läpiviennin tiiviys on hyvä. Kammio on tehty vanhasta sputterointilaitteistosta ja siihen pitää vielä rakentaa lämmitysvastukset. Kylmätestausta varten labran porukka on jo rakentanut siihen hiilihappojääastian ja lämmönvaihtajan, jossa lämmön siirto tapahtuu asetonilla. Ainakin kahden metrin RX on testattava vielä kerran tyhjiössä ja pakkasessa, sillä se sammui hyvinkin säännöllisesti näissä olosuhteissa Baltimoressa syksyllä tekemissämme testeissä "virallisessa" tyhjiötestausprosessissa. Vedän kaikki lähettimien ja vastaanottimien signaalit tyrkylle puhdastilasta heti puhdastilan lasiseinän taakse Peter:in komento- aseman viereen, johon olen rakentanut mittausnurkan. Mittasin kaikki kaapelit kahteen kertaan, jotta niiden vaimennukset tulisi mahdol- lisimman tarkasti huomioonotetuksi. 5.7 GHz:n RX:n kaapeli on vielä kohtalainen, mutta 10 GHz:n kaapelit ovat aika surkeita, vaimennus on kova ja vaihteleekin kolmisen dB:tä kaapelin asennosta riippuen. 24 GHz:n lähetin on vielä kuollut ja ajattelin odotella belgejä paikalle, ennenkuin vedän tämän lähettimen kaapelit ulos puhdastilasta. Spektrianalysaattori on hyvässä kunnossa ja menee ylös 50 GHz:iin saakka. Myös signaaligeneraattorit ovat hyvällä mallilla, toinen on alle gigahertsille ja toista käytän 20 GHz:iin saakka. Lisäksi kolmesta tehomittarista yksi on hyvässä kalibroinnissa ja siinä on dynamiikkaakin 70 dB:ä, joten käytän tätä mittauksissa. Se tuntuu olevan myös kohtalaisen lämpötilastabiili ja lineaarinen noin 60 dB:n alueella ( + 10 ... + 20 dBm:n alueella ilmenee termiselle tehomittarille tyypillistä "herkistymistä" ). Tarkistan samalla myös eri keinokuormien ja mittausvaimentimien kunnon ja myös mittaussuuntakytkimen kalibroinnin ja suuntaavuuden 144 MHz - 5669 MHz välillä. 10 GHz:n lähettimen keinokuormat ja mansikkahilloämpärit ovat paikoillaan, mutta kupari-/alumiiniteippejä vaille. Syksyllä Baltimoressa ämpäreihin tinaamani sondit ovat myös edelleen hyvällä mallilla ( sovitus >20 dB ). Sondeja ei ole kalibroitu, vaan ne ovat vain stabiilia, toistettavaa näytteenottoa varten. Samaan aikaan Bob tekee 10 GHz:in lähettimellemme uutta välipeltiä ohjaimen ja SSPA/PSU/Logiikka-yksikön väliin, koska vanha on rispaantunut pahasti epäonnistuneen termisen maalauksen takia. Muutama ratkaisu ongelmiin, joita ilmaantui termisessä tyhjiötestauk- sessa viime syksynä, on löytynyt; mm. toinen 2.4 GHz:n vastaanottimen etuvahvistimelta uupui komentonaru ja 5.7 GHz:n etuvahvistin oli kytketty väärinpäin ;-) Onneksi joku on tehnyt täsmällisiä RF-mittauksia Thermal Vacuum- testien aikana... 2 metrin RX toimii täydellisesti koko lämpötila-alueella, kun taas tyhjiötestien aikana vastaanottimen paikallisoskillaattori sammui aina, kun mentiin alle nollan asteen lämpötilan, joten meidän täytyy nyt tutkia tämä vastaanotin uudestaa tyhjiön vaikutuksen alaisuudessa. Noudamme työpäivän päätteeksi vielä Mirek Kasal:in lentokentältä illalla. Prof. Kasal on paikalla mm. hoitaakseen 2.4 GHz:n vastaanottimet mallilleen. Perjantai, 12.03 ---------------- Saan koko mittakaluston kasattua valmiiksi ja pääsemme suorittamaan toden teolla ensimmäiset RF-mittaukset. Jostain käsittämättömästä syystä 70 cm lähetin ei käynnisty. Ohjain on OK, sillä keskimajakka näkyy, mutta tasoa uupuu kymmeniä desibelejä. Otamme Wernerin kanssa ohjaimen työpöydälle, jolla voidaan kuitenkin vain todeta, että ohjain pelaa hienosti. Tarkistan IF-matriisin ohjaustason ja sekin on aivan OK ( keskimajakka ja L-bandin vastaanottimen IF-kohina ) ollessaan -16 dBm RMS. Ohjain takaisin paikoilleen ja 70 cm lähetin pelaa FB. Murheellista. Nimittäin se, ettei tiedetä mistä tämä katkos johtui. Ongelman tutkimista jatketaan, sillä vian on löydyttävä. 5.7 GHz:n vastaanottimen kuurous tyhjiöstesteissä suorittamissani mittauksissa johtui yksinkertaisesti siitä, että etuvahvistin oli kytketty väärinpäin ;-) Tämä taas johtuu siitä, että liittimet, koiras- ja naaras-SMA ovat vahvistimessa päinvastoin kuin antenni/ PIN-kytkinkaapeleissa, jolloin tarvitaan SMA-välikappaleet sukupuolen- vaihdosta varten, jos vahvistin mielitään kytkeä oikein päin. Voi olla, että vaihdan huomenna 5.7 GHz:n etuvahvistimen liittimet ympäri, mikäli ovat mekaanisesti yhteensopivia. RUDAK-hemmot Bdale ja John saapuvat heti aamusta vääntämään softaa ja varmistaakseen raudan kunnon ( Chuck on saattanut modulia lento- kelpoiseksi jo pari viikkoa ) ja kaikki sujuu sielä päässä hyvin. Mirek:in kanssa tutkimme kovasti L-bandin vastaanottimia, sillä ne olivat tyhjiötestien aikana kumpikin kovasti kuuroja. Syytkin selviävät pikkuhiljaa; toinen etuvahvistimista on sähkötön ( ohjaussofta ei kytkenyt ohjausnarulle oikeata logiikkatilaa ), toinen etuvahvistin on vanhempaa mallia ( Mirek on rakentanut pari vuotta sitten herkemmät etuvahvistimet paremmalla konfigu- raatiolla, joista toinen on vaihdettu, toinen ei. Tämän lisäksi on toinen antennikaapeli ( mittauksia varten asennettu ) poikki vaipaltaan, vaimennus n. 50 dB, ja toinen on myös jotenkin vialli- nen ( vaimennus noin 25 dB ). Näiden kaikkien korjausten jälkeen on kumpikin vastaanotin molemmilla antennikonfiguraatioilla ( ympärisäteilevä, tai suurigaininen suunnattu ) varsin herkkä. -125 dBm:n tasolla saadaan alaslinkillä noin 10 dB:n C/N, eli herkkyys on samaa luokkaa kuin S-bandin kahdessa vastaanottimessa. L-bandin vastaanottimien ominaisuuksia tutkitaan huomenna lisää... U-bandin vastaanotin on toiminut moitteettomasti koko ajan. V-bandin lähetin pelaa myös varsin hyvin, mutta kesken ensimäisten mit- tausten senkin teho putoaa aivan kohinaan ilman mitään näkyvää syytä. Komento pois ja päälle tuo lähettimen takaisin normaalille teholla. Kideoskillaattoria epäillään, sillä viime keväisellä reissulla vuosi sitten jouduttiin kide vaihtamaan halpaan seitsemännen yliaallon surpluskiteeseen, koska V-bandin vastaanotin oli väärällä hertsillä... Professori Meinzer saapuu iltapäivällä neljän maissa suoraan kentältä ja tuo tullessaan Peterille syntymäpäiväkakun; Peterillä on tapana viettää syntymäpäiviään pimeässä, kuumassa ja ikkunattomassa integrointilabrassa, kuten myös viime vuonna. Päivänsankarille pidetään pieni juhlahetki, ja tämän jälkeen lähdemme taas puurtamaan. X-bandin lähettimen uusi välipelti on valmistunut ja se on myös maalattu. Asennan sen huomenna paikoilleen lopulliseen lentoasennukseen; ruuvien lukitusainekäsittely on melkein loppuunsaatettu. Lauantai, 13.03 --------------- Jatkamme U-bandin lähettimen tutkimista heti aamusta, sillä yön aikana se on taas lakannut workkimasta. Ilmiö on sama, jonka huomasin viimeisen termisen syklin aikana tyhjiötestien aikana Baltimoressa. Saan paikallis- tettua vian ohjaimeen ja poistan tämän modulin jälleen kerran avaruus- aluksesta. Jätin mittausnurkkaan spektrianalysaattorin toisen kanavan Max. Hold-tilaan ja ohjainta kopistelemalla nähdään selvästi, että jokin mekaaninen katkos modulissa on. Pöydällä saadaankin paikallistettua ongelma rikkinäiseen trimmeriin, joka pätkii mekaanisen rasituksen alla. Trimmeri ja piiriin liittyvän kytkentä- konkan vaihdon jälkeen pelaa U-bandin lähetin moitteettomasti. V-bandin lähetin on ollut päällä tänään useita tunteja ja se on toiminut hyvin koko ajan, mutta jokin vika siinä vielä on. Aika sen vielä näyttää... Huomaan labratessani korjattua U-bandin lähetintä, että siinä on omituinen sivuilmiö; kun ylöslinkillä on amplitudiltaan muuttuva signaali, tämä amplitudimuutos aiheuttaa keskitaajuuden siirtymän. Menee jonkin aikaa debugatessa ilmiön lähde, mutta saan melko nopeasti varmistettua, että ongelma syntyy U-bandin lähettimen ohjaimessa. Skemoja katsellessa tulee mieleen muutama paikka mieleen, joita mielellään katselisi lähemmin jollain kättä pidemmällä. Pidämme pienen palaverin ja päätämme ottaa ohjain pöydälle maanantaina ja labrata ilmiötä lisää. Ohjaimen peruskytkentä on sama, kuin P3C-satelliitissa ja on hyvin todennäköistä, ettei tämä ilmiö aiheuta reaalimaailman signaaleilla ongelmaa, sillä yksittäinen lähete transponderilla ei voi yksistää aiheuttaa tason muutosta kokonaistehossa, mutta on tilanteita, jolloin transponderilla ei ole muita kuin komentoasema ja mahdollisesti majakoita, joista lähinnä keskimajakka on dominoiva. Ilmiö halutaan joka tapauksessa selvittää ja yrittää poistaa mahdollisimman helpolla ( lisä- regulointia, pieni tantaalikondensaattori sopivaan paikkaan jne. ). Minulla on varsin selkeä suunnitelma ilmiön kukistamiseksi. L-bandin suunta-antennin ja vastaavan etuvahvistimen ( joka on nyt myös vaihdettu "uudempaan" malliin ) välillä oleva SMA/SMA-kaapeli on uusittava, sillä nykyinen näyttää epäluotettavalta. Suomalaisten X-bandin lähettimen pellit on paikoillaan, mutta ylämodulin asennusta varten tarvitsen vielä eri välikorokkeet, sillä vakiomallinen on liian matala moduleiden kiinnitysmekaaniikkamme vuoksi. Bob on saanut uudet korokkeet melkein valmiiksi ja maanantaina voisi olla teoreettinen mahdollisuus päästä testaamaan kulkuaaltoputkivahvistinta tyhjiötestien jäljiltä ( tätähän en voinut Baltimoressa tutkia, sillä viallisen akuston ja latauselektroniikan vuoksi bussijännite oli liian alhainen, jotta TWTA:n EPS olisi sallinut käynnistyksen ). Prof. Vidmar saapuu myös maanantaina, joten hässäkkää tulee olemaan riittävästi. Matjaz Vidmar aikonee keskittyä ensi alkuun V-bandin lähettimen kiteenvaihtoon ja tämän jälkeen ryhdymme porukalla tutkimaan pätkimisen syytä. Sunnuntai, 14.03 ---------------- Sunnuntaipäivä on sovittu lepopäiväksi ja tämä onkin ensimmäinen kerta neljän Orlandon reissun aikana kun olen täällä niin, että ohjelmaan mahtuu vapaapäivä... Olemme päättänee jo eilen illalla hotellin uima-altaalle ennen nukkumaan- menoa, että menemmä tänään Kennedy Space Center:iin. Päivä on oikein miellyttävä ja mielenkiintoinen. Suositellaan kaikille, jotka täällä- päin joskus seikkailevat. IMAX-elokuvat ovat sisällöltään ja tekniikaltaan todella hyviä. Kantoraketit, laukaisualustat, sukkulat ja Space Stationin rauta on vaikuttavaa. Käymme myös ISS:n NASA:n valmistushallissa, jossa integroidaan ja testataan kansainvälisen avaruusaseman kahta modulia, jotka on tarkoitus saattaa avaruuteen ensi vuoden huhtikuussa. KSC on siitäkin mielenkiintoinen, että se on avaruuskompleksin lisäksi luonnonsuojelualuetta, joka näkyy mm. siitä, että lintukanta on huomattava; alueella pesii pitkälti yli 300 lintulajia. Kaikkea näkyykin olevan luonnonvaraisina korppikotkista johonkin tunnistamattomaan kotkalajiin, joka on pesinyt samassa tielle näkyvässä puussa jo yli 30 vuotta. Pesän halkaisija on tätä nykyä yli 7 jalkaa. Luonnonvaraisina näkyy myös alligaattoreita vähän joka lätäkössä, ja lätäköitä täällä näkyykin. Pelkästään menomatkalla lasken seitsemän alligaattoria kulkutien varrella. Alligaattorikannan vahvuus alueella on kuulemma n. 5000 ! Eksoottisia lintuja on todella paljon ja ääntely on melkoista... Sukkulan päämoottori on mahdottoman monimutkaisen näköinen härveli ja Mirek:in kanssa päästämme yhdestä suusta; mikähän tuonkin systeemin luotettavuus mahtaa olla ??? Itse asiassa Saturn V se vasta onkin monimutkainen kokonaisuus....