Ensimmäinen 3.4 GHz:n tropokuso Eestin ja SUomen välillä Hieman aiemmin pidin ensimmäisen 3.4 GHz kaksisuuntaisen yhteyden Ruotsin (ks. edellinen RA-lehti) ja siitä lähtien olin pyöritellyt Roger Hedin'in (SM3GSJ) mainiota PC-ohjelmaa Great Circle Maps, GCM. Tällä työkalulla on helppo arvioida kusoetäisyyksiä ja erityisesti suuntia silloin, kun Maidenhead-ruudun peruskoon tarkkuus riittää - nämä ohjelmathan olettavat aseman olevan ruudun keskellä). Parikin paikkaa löytyi, joista voisi uusia pituusennätyksiä tehtailla, mutta tällöin tarvittaisiin jo merenpintainversiota auttamaan kusonpidossa. Mainitussa SM-OH-kusossa ei ollut minkäänlaista radiokeliä, vaan kyseessä oli klassinen troposfäärisirontayhteys. Em. ohjelmalla laskettuna QRB oli 173 km. Olimme myös aiemmin suorittaneet testin, jossa SM0DFP kuuli minua varsin hyvin ollessani Sappeen mäellä Luopioisissa, QRB:n ollessa 344 km, mutta tällöin hänen riginsä ei ollut vielä valmis, eikä edes mastossa, vaan hamshäkin pöydällä. Tällä välin OM Viljo, ES5PC oli kuullut SM0DFP:ltä kusostamme ja otti minuun yhteyttä skediä tiedustellakseen. ES5PC ja SM0DFP olivat pitäneet ensimmäisen ES-SM-kuson 3.4 GHz:lla edellisenä iltana. Ryhdyin laskemaan suuntia arvioiden mahdollisia kusonpitopaikkoja ja koska asun varsin lähellä Sappeeta, oli se vahvana ehdokkaana tälläkin kertaa. Yhteyden pituudeksi tulisi ruutujen KP21GJ ja KO38HJ välille 353 km, omanan suuntimanani 160 astetta. Tämä suunta on asteen verran vielä idemmäksi OH2AXH:sta, jossa suunnassa on jo muutenkin lähipuiden latvoja 50 - 100 m:n päässä. Näiden ollessa antennin lähikentässä, on niiden vaikutus keilan- muodostukseen merkittävä, tehden yhteydenpidosta jopa OH2AXH:n kanssa hieman haasteellisen, muttei suikaan mahdottoman. ES5PC: ollessa niin pitkällä sisämaassa ja vielä enemmän Sappeen paikallisen pöheikön takana, oli vähän epävarmaa kulkeeko kuso normaalikeleillä. OH2DG oli pitänyt jo aiemmin ES5PC:n kanssa Suomen ensimmäisen EME-yhteyden 3.4 GHz:llä Eestiin, mutta OM Eikan antennin sijainnin vuoksi ei tropokuso olisi tullutkaan kyseeseen paitsi ehkä ihan mahdottoman vahvalla tropokelillä. Heidän tropoetäisyytensä olsii 228 km. Kaivelin vanhoja muistiinpanoja kotisivuiltani (nehän on rakennettu pelkästään oman hataran muistini tueksi...) ja löysin merkinnät ennätystaulukosta päivämäärällä 29.08.2000, kun olin workkimassa mikroaaltokilpailua OH2Z:n asemalta Viestikalliolta. Näitä kisoja workittiin aikoinaan useita siten, että kärräsin kaikkien liikenevien mikroaaltobandien rigini "kalliolle" ja porukalla ne hiissattiin ylös "monumentin" päälle, josta oli vapaa lähtö joka suuntaan. Kusopaikkana siis aivan ehdoton - korkeus ei ole oleellinen pitkillä kusoilla (korkeus kasvattaa vain radiohorisonttia), vaan nimenomaan vapaalla lähdöllä. Mainitulla päivämäärällä luovutin edellisen tekemäni 3.4 GHz:n pituusennätyksen OH2Z:lle workkiessani OH3TR/1:n porukan ruudusta KP00TM. Ennätyksen pituudeksi tuli 251 km, joten kuso ES5PC:n kanssa Sappeelta olisi samalla uusi Suomen ennätys. Sovin ES5PC:n kanssa skedistä ja parin tunnin varoitusajalla pakkasin loputkin tavarat autoon (3.4 GHz:n rigit olivat muutenkin sattumoisin laatikossa lähtövalmiudessa). Vähän oli kiire aikataulun kanssa, kun laskeskelin tapani mukaan F1EHN:n EME-ohjelmistolla auringon ja kuun asentoa kusoa varten (käytän näitä olosuhteiden mukaan aina korkeampien taajuuksien antennien suuntaamiseen). Aurinkoa voi käyttää näppärästi antennin suuntaamiseen joko niin, että käännän antennin atsimuutin aurinkoa kohti niin, että syötön varjo osuu peilin pohjaan, eli verteksiin, tai vielä parempaa niin, että säädän auringon radiokohinan maksimiin vastaanottimella. Tällöin syöton epäkeskisyydet, syötön keilan epäsymmetria huomioiden tulee otettua huomioon. Tämä johtaa siihen, että astelevyllä varustetun antennin suuntaus on tarkasti kalibroitu ja kun antennin kääntää laskettua vasta- asemaa kohti, on ainakin yksi epävarmuustekijä vähemmän, sillä antenni on nimittäin tällöin varmasti oikeassa suunnassa. Ehdin Sappeseeen "pelipaikalle" juuri ajoissa: minulla oli ruhtinaalliset 15 minuuttia vielä asemankasausaikaa ennenkuin aurinko laskisi horisontin alle. Näin tapahtui ja vaikka aurinko olikin jo aivan horisontissa, pystyi sen kohinankin juuri ja juuri aavistamaan. Taajuuskalibrointi tapahtui tietenkin OH3TR:n GPS:ään lukitun majakka- ryppään avulla, mutta laitteeni olivat kuin olivatkin taajuudella riittävällä tarkkuudella. Pitää myös muistaa, että ICOM IC-202S-välitaajuusradion VXO-nupin asteikon jakoväli on 10 kHz ! Joskus 80 metrillä minulle huomautetaan, että olet niin ja niin monta kymmentä hertsiä "sivussa", josta olen aina varsin ylpeä, sillä Kenwood TS-520S:n asteikon jakoväli on 1 kHz... Saatuani antennin suunnattua ES5PC:lle havahduin huomaamaan, että juuri sillä hetkellä kuu oli aivan suoraan vasta-asemani "päällä". Tarkistin laskelmiani moneen kertaan ja uskomatonta kyllä, juuri sillä minuutilla kuu oli asteen murto- osan tarkkuudella oikeassa suunnassa, toimien toisena kalibrointipisteenä suuntaukselle. Selvästikin pakanallinen GHz-taivas oli meille suosiollinen. Ensin alkuun ei kuulunut kertakaikkiaan mitään, mutta hiljalleen signaalimme alkoivat nousta kohinasta lievän iltakelin tullessa parahiksi apuun. Pidimme kuson vihdoin ja viimein peräti SSB:llä, signaalien piikatessa reilut 54/55, mutta nopean ja syvän feidauksen siivittämänä. Hieman myöhemmin jatkoimme signaalien testailua ja kelin tutkimista CW-lähettein molempiin suuntiin. Kusoilta oli oikein viihdyttävä ja mieluista; loistava loppu kesälomalle. Mukavaa oli myös havaita, että bandilla ei ollut kummassakaan päässä minkäänlaisia häiriöitä ja toivoa on, että tilanne tällaisena pysyykin, kun radioamatöörisegmentti on aivan WiMAX-bandin alareunassa, jolloin olemme eräänlaisella verkkosuunnittelun suojavyöhykkeellä. Päinvastoin, WiMAX-laitteita ja antenneja voidaan hyödyntää radioamatööritoiminnassa. ES5PC:llä oli käytössä 4.5-metrinen EME-antenni ja 80 W tehoa, sekä etuvahvistin jonka kohinaluku on 0.8 dB, mutta jonkin verran esteitä minun suuntaani. Itselläni oli 120 cm peiliantenni ja 7 W tehoa. Vastaanottimeni herkkyys on kohtuullinen, sillä erinomaisen etu-/takasuhteen omamavalla pienisivukeilaisella torvella mitattuna on taivas-/maakohinaero 2.45 dB. Kotisivuiltani löytyy lisää tietoa, valokuvia, äänitiedostoja ja videota näistä kokeiluista: http://www.oh2aue.pp.fi/3400MHz_ES_OH_first_a.htm http://www.oh2aue.pp.fi/3400MHz_SM_OH_first_a.htm Terv. Michael, OH2AUE