SUPER-ILMARIN LASKUVARJO

Ilmari-projektiin tarvittiin laskuvarjo. Allekirjoittanut otti hetken (uhka-)rohkeutta kerättyään pidempiaikaisen mielenhäiriön vallitessa varjon kasaamisen kontolleen. Siitä seurasi:

Hiukan laskuvarjojen toiminnan ja rakenteiden selvittelyä Webistä sekä puhelimitse alan harrastajalta.

Malliksi valittiin oikeasta varjokankaasta ja punoksesta valmistettava perinteinen kupuvarjo. Siinä on parhaimmat ominaisuudet joita haettiin; tasainen vajoaminen ilman liito-ominaisuuksia, helppo saada toimimaan ja yläpään aukolla voidaan stabiloida mahdollinen heiluriliike. Koska myös keveys oli yksi kriteeri, soveltui tähän nykyaikainen nylon hyvin. Paitsi että on äärettömän liukasta ja hankalasti leikattavaa sekä vekkulia ommeltavaa. Ainakin ensikertalaisen mielestä. Nylon pitäisi leikata laserilla tai kuumalangalla reunojen rispaantumisen estämiseksi. Saksillakin voi leikata, kunhan neuloo reunat jäljempänä olevalla tavalla. Ompeleen malli löytyy tästä (7k).

Varjon halkaisijaksi suunniteltiin noin 2,5 metriä, josta piti hiukan tinkiä tilatun kangaspakan koon vuoksi.

Tavoitteenahan on saada laatikko putoamaan mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti maahan kuitenkin niin, ettei elektroniikka ja antennit vaurioidu. Aikaa kuluu nimittäin noin 30 minuuttia jos laatikko putoaa varjon varassa 25 km:n korkeudesta nopeudella 50km/h eli noin 14m/s !! Aika vauhtia siis.

Halkaisija on käytännössä 2,2 metriä. Kankaan väreiksi valittiin punainen ja valkoinen hyvän erottumisen vuoksi. Keltaistakin olisi ollut, vihreä, sininen ja musta väri unohdettiin heti.

Nettisivulta löytyneen segmentin malli tulostettiin suurennettuna oikeaan kokoon paperille A0-kokoon kykenevällä Xerox-laserilla. (Onneksi firmassa on sellainenkin)

Mallin avulla piirrettiin tussilla kankaaseen segmenttikuviot, jotka sitten leikattiin saksilla.

Laskuvarjo koostuu 12 kappaleesta segmenttejä, jotka on ensin kantattu kolminkertaisesti reunoistaan ja tikattu niin että leikkausreuna on ompeleen sisällä eikä pääse purkautumaan.

Sen jälkeen segmentit on ommeltu "siksakilla" limittäin toisiinsa niin, että punosnaru kulkee saumattavien kappaleiden välissä alareunasta yläreunaan jääden samalla lujasti saumaan kiinni.

Koska varjo on yläpäästä auki halkaisijaltaan noin 40cm:n verran, punosnarut muodostavat luonnollisen ripustuspisteen varjolle. Kun yhden punosnarun vetolujuus on 185 Kp, kestää varjo teoriassa 2000 kilon ripustuspainon (riittänee alkuvaiheessa!!).

Laskuvarjossa on 8 valkoista ja 4 punaista segmenttiä. Kuvio on siis "punainen Maltan risti"

Empiirisesti kokeiltu 3,5kg:n veto saatiin noin 10m/s-ilmanopeudella.

Materiaalit:

Punosnaru: Cypres Loop Material, 1,7 mm, 185 Kp

Kangas: F111

Ompelulanka: Bear 2000 polyesteri

Halkaisija: 2,2m

Paino: 240g

Punospituus: 2,5m

Kustannukset: n 100 €

Linkkejä ja viitteitä: http://members.aol.com/ricnakk/paracon.html

PS. Nähtävästi saan helposti eron taloyhtiön puheenjohtajan rasitteesta seuraavassa yhtiökokouksessa kun ajelin polkupyörällä pitkin pihaa laskuvarjo ja elektroninen vaaka perässä ottaen kellolla aikaa 10m:n välein. Ainakin naapurit eivät enää tunne minua ja katsovat vaimoakin hiukan säälien... ;-)

Tästä löytyy segmentin malli (23k).  Ilmarin varjossa segmentin yläpäätä on lyhennetty virtausaukon muodostumiseksi.

Ja tässä kuvassa (36k) punosnarua ommellaan sauman sisään. Sopivalla ompelujalalla ja siksakilla homma sujui ensikertalaiseltakin kohtalaisen helposti.

Apulainen (41k) valmistelee reunakanttaukset nuppineuloilla ompelun helpottamiseksi. Kanttauksen ompelu "lennossa" ei ilman esityötä onnistu.

Reunakanttauksien ompelua (38k). Huomatkaa keskittynyt ilme.

Laskuvarjo erottuu hyvin ympäristöstään. Tässä (46k) näkyy myös yläosan läpivirtausreikä.
En saanut kuvausvaiheessa ketään juoksemaan varjo selässä ja tuulikin oli yhteistyö-
haluton joten varjon "vetokuva" jäi ottamatta.

Jari OH3UW

(Puristanut HTML:ksi 11.10.2003 Michael, OH2AUE)